Lähisuhdeväkivalta ei ole yksityisasia

TRy_maisemakukkapelto-9932Pari- ja lähisuhdeväkivalta ja naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa yleistä, mutta siitä huolimatta se on edelleen vaiettu ja salainen asia.

Olen työskennellyt noin vuoden Naisten Linjan vapaaehtoisena eli vastaan noin illan kuukaudessa päivystävään puhelimeen, jonka tarkoitus on auttaa väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneita naisia ja tyttöjä ja heidän läheisiään. Puhelinpalvelun lisäksi yhteyttä voi ottaa chatin sekä nettikirjepalvelun kautta. Naisten Linjan vapaaehtoiset on koulutettu tehtäväänsä.

Koska puhelut ovat luottamuksellisia ja vapaaehtoisilla on vaitiolovelvollisuus, yksityiskohtia naisten kanssa käydyistä keskusteluista en voi kertoa. Sen olen kuitenkin oppinut, että lähisuhdeväkivalta seuraa useimmiten tiettyä kaavaa. Suhteen alku ei ole väkivaltainen ja alussa kaikki on hyvin, kunnes väkivalta alkaa vähitellen henkisellä väkivallalla, kuten esimerkiksi nimittelyllä, vähättelyllä ja ulkonäön arvostelulla. Tekijä pyrkii usein eristämään uhrin läheisistään, jolloin vertailukohdat normaaliin parisuhteeseen saattavat puuttua.

Lähisuhdeväkivallalle tyypillistä on hyvien ja huonojen hetkien vuorottelu suhteessa sekä väkivallan raaistuminen ajan myötä. Väkivaltaa seuraa tasaisempi vaihe, jolloin tekijä usein pyytää anteeksi ja lupaa muuttua. Tämä luo toivoa kokijalle ja saa pysymään suhteessa. Kokija voi myös etsiä syitä itsestään ja ajatella, että muuttamalla omaa käyttäytymistään saa väkivallan loppumaan. Tasaista vaihetta kuitenkin seuraa tunnelman kiristyminen, mikä johtaa taas uuteen väkivaltaiseen tekoon. Kaikki väkivalta ei jätä näkyviä jälkiä ja henkisen väkivallan kokeminen on yhtä musertavaa ja vahingollista kuin fyysinenkin.

Väkivallan jatkuessa pitkään kokija voi olla niin voimaton, ettei jaksa tai uskalla hakea apua tai lähteä suhteesta, puhumattakaan rikosilmoituksen tekemisestä. Elämän uudelleen rakentaminen alusta lähtien on raskasta ja moni tarvitsee siihen tukea. Avun ja palvelujen etsiminen ei saa jäädä yksin väkivallan kokijan vastuulle.

Lähisuhdeväkivalta ei ole perheen sisäinen yksityisasia, kuten on totuttu ajattelemaan. Asiakastyössä on erittäin tärkeää, että eri alojen ammattilaiset kysyvät systemaattisesti väkivallasta jokaiselta asiakkaalta. Liian monta kertaa olen kuullut tilanteista, joissa väkivalta on jäänyt pimentoon, koska ammattilainen ei ole osannut kysyä ja kokija ei ole kyennyt tai uskaltanut ottaa asiaa puheeksi. Välittämällä ja puhumalla väkivallasta rikotaan hiljaisuuden kulttuuria ja vähennetään kokijan häpeää ja syyllisyyttä. Väkivaltaan puuttuminen on kaikkien vastuulla.

Kati Rantala
korkeakouluharjoittelija
Naisten linjan vapaaehtoinen

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s