Planet Youth – Islannin ihme

thumbnail_IMG_0355

Kävimme uusimaalaisten kollegojen kanssa tutustumassa Islannin ihmeeseen Planet Youth -seminaarissa 6.-8.3. Saimme kuulla, kuinka Islanti on onnistunut vähentämään nuorten päihteidenkäytön alhaisimmalle tasolle koko Euroopassa. Muutos on pitkäjänteisen työn tulos, joka on vaatinut kaikkien toimijoiden yhteistyötä, tutkimusta ja halua luoda toimivia malleja tilanteen parantamiseksi. Vielä 20 vuotta sitten nuoret kokoontuivat Reykjavikin kaduille juomaan ja seurustelemaan, kun tänä päivänä he harrastavat liikuntaa ja viettävät aikaa yhdessä perheidensä kanssa. Voisiko tämä tapahtua myös meillä Suomessa?

Islannin väestö on vain n. 330 000 ja pääosa islantilaisista asuu pääkaupunki Reykjavikissa. Maassa on 103 kuntaa ja 14 kaupunkia, jotka ovat väkiluvultaan pieniä. Vaikka Islanti on avoin maa myös maahanmuuttajille, on ulkomaalaisten osuus vain kuuden prosentin luokkaa. Skeptikko voisi ajatella, että pienessä ja homogeenisessa maassa muutoksen aikaansaaminen olisi helppoa. Näin varmasti osittain onkin, mutta samat ilmiöt ja juurisyyt ongelmille ovat olemassa kaikissa kehittyneissä maissa. Myös lapset ovat kaikkialla samanlaisia. Siksi meidän kannattaa kuunnella, mitä Islannissa on tehty ja miten muutos on saatu aikaan.

Islannissa lähdettiin liikkeelle tutkimuksella ja pyrittiin ymmärtämään ilmiötä syvällisemmin. Paikallinen akateeminen tutkimuskeskus ICSRA koordinoi selvitystyötä ja tutki mm. kouluissa tehtävin kyselyin nuorten elämää. Mitä enemmän nuoret harrastivat liikuntaa ja viettivät aikaa oman perheensä kanssa, sitä vähemmän he käyttivät alkoholia tai tupakoivat. Ei myöskään yllätä se, että nuorille oli tärkeää, mitä kaverit tekivät ja miten he päihteisiin suhtautuivat. Näiden faktojen varaan lähdettiin rakentamaan Islannin uutta kasvatusideologiaa, jota Planet Youth nykyään edustaa.

Muutos on tapahtunut lasten ja nuorten lähiyhteisöissä. Tutkimustulosten kautta saatiin tieto kaikille siitä, että ilmiö on laaja ja sille pitää tehdä jotakin. Alusta alkaen mm. vanhemmat ja koulut pyrittiin saamaan mukaan ideoimaan ja toteuttamaan muutosta yhdessä asetetuin tavoittein. Selkein tavoite oli liikuntamahdollisuuksien lisääminen kaikille lapsille. Vanhemmat sitoutuivat myös yhdessä sovittuihin kotiintuloaikoihin ja yhteisen perheajan lisäämiseen. Kunnat lähtivät rahoittamaan harrastustoimintaa huomattavin panostuksin. Koulut suunnittelivat opetuksen aikataulut niin, että lapset pääsivät kaikki yhtä aikaa harrastuskerhoihin koulun päätyttyä. Kuljetus harrastuksiin organisoitiin suoraan koulun pihalta koulupäivän päätyttyä. Jokaiselle lapselle, lähes päivittäin.

Toimintakulttuuri on vahvistunut ja edelleen kunnat rahoittavat ja mahdollistavat pitkälti rahoituksellaan tämän toiminnan. Myös paikallinen raha-automaattiyhdistys osallistuu toiminnan tukemiseen. Jokaiselle lapselle maksetaan harrastusrahaa, mikä on tuntuva avustus ja mahdollistaa harrastuksen myös vähävaraisemmille perheille. Koska avustus maksetaan kaikille, se ei myöskään ole leimaavaa lapsille. Urheiluseuroissa toimii rinnakkain sekä kilpa- että harrastejoukkueita, mutta kaikki ohjaajat ja valmentajat ovat saaneet koulutuksen ja saavat työstään palkkion. Vanhemmat osallistuvat toimintaan vapaaehtoisina, mutta eivät valmenna.

Urheiluseuroja tuetaan julkisin varoin ja heiltä edellytetään yhteisiin periaatteisiin sitoutumista. Kaupunkien budjetista n. 7% ohjautuu harrastustoimintaan. Urheilulajeja on tarjolla monipuolisesti ja monen tasoisille liikkujille. Kaikkia lajeja ei pystytä joka kylässä tarjoamaan, mutta lapsia myös kuljetetaan muille paikkakunnille harrastamaan tarvittaessa. Toiminta on hyvin organisoitua ja johdettua. Urheiluseuroissa annetaan myös laajasti terveyskasvatusta ja aikuiset toimivat esimerkkeinä lapsille päihteettömyydestä ja terveistä elämäntavoista. Suosituksena mm. on, että aikuistenkaan urheilutapahtumissa ei käytettäisi alkoholia.

Jälleen skeptikko kysyy, miksi esim. musiikin ja taiteen harrastamista ei tueta samalla tavoin kuin liikuntaharrastusta. Taustalla on vahva tutkimusnäyttö liikunnan monipuolisesta positiivisesta vaikutuksesta lasten (ja kaikkien) terveyteen ja hyvinvointiin. Islanti on valinnut tämän tien ja saanut sillä tuloksia aikaan. Kahdessakymmenessä vuodessa onkin tapahtunut valtava muutos. Siitä kertoo myös se, että Islanti on menestynyt maa jopa kuningaslaji jalkapallossa (voitto mm. Englannista vuoden 2016 EM-kisoissa ja MM-kisapaikka v. 2018). Näyttöä on myös islantilaisten yhteisöllisyydestä juuri kyseisen lajin kisakatsomoissa. Musiikin ja kulttuurin ystävä pohtii kuitenkin, voisiko sama periaate toimia muissakin harrastuksissa. Luultavasti.

Miten me Suomessa ja Vantaalla pääsisimme tähän yhteisölliseen tapaan tehdä lasten ja nuorten hyväksi ehkäisevää työtä? Vaikka Uudellamaalla nuorten tupakointi on hieman vähentynyt, sen sijaan kannabis- ja huumekokeilut ovat yleistyneet. Esimerkiksi Vantaalla 8.-9.-luokkalaisista jopa 9,1% oli kokeillut laittomia huumeita. Ammatillisissa oppilaitoksissa luku on jo 28 % luokkaa. Päihteiden lisäksi huolestuttavaa on myös nuorten mielenterveyden häiriöiden yleisyys, mistä kertoo mm. kasvavat lähetemäärät erikoissairaanhoitoon.

Muutos lähtee ruohonjuuresta ja yhteisöstä, sen opimme Islannissa. Olemmeko tähän valmiit vanhempina, virkamiehinä, kasvattajina, poliitikkoina? Tie on pitkä ja sillä on hintansa, mutta kuinka paljon se maksaa, jos emme tee mitään?

Hanna Pösö, Lastensuojelun palvelupäällikkö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s