TB (Throwback) Tarttoon – oivalluksia Tartossa

Huhtikuun alussa 15 Vantaan kaupungin perhepalveluissa työskentelevää, koulutusohjelma Oivallukseen osallistuvaa sosiaalityöntekijää suuntasi kohti Länsiterminaalia. Lähtöjännitystä lisäsi se, että yksi passi jouduttiin kiidättämään paikalle taksilla…

Meillä oli edessä kaksi päivää, joina saisimme tutustua moniin mielenkiintoisiin kohteisiin. Ensimmäiseksi suuntasimme Tarton yliopiston sosiologian, sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitokselle. Tapasimme kolme yliopiston opettajaa, jotka esittelivät meille yliopiston tutkimusprojekteja, tulevaa lapsitutkimuksen konferenssia, Viron sosiaalityön opiskelumahdollisuuksia sekä historiaa.

Tartto1

Keskustelimme rennossa ja hyvässä hengessä sosiaalityön ajankohtaisista ilmiöistä, kuten tekoälyn ja digitaalisten laitteiden vallasta nykyihmisen elämässä, uusliberalistisen politiikan kovuudesta ja tällaisen ajattelumallin kapeakatseisuudesta suhteessa sosiaalisiin ja kulttuurisiin tekijöihin sekä pohdimme lasten ja nuorten hyvinvoinnin huononemista kouluterveyskyselyiden valossa.

Tuulahdus akateemista keskustelukulttuuria antaa aina paljon mietittävää, sillä on hyvä pysähtyä pohtimaan ajankohtaisia ilmiöitä myös asiakastyön kiireen keskellä ja yrittää kaivaa ”juurisyitä” tai toistuvia ja jatkuvasti eteen tulevia epäkohtia esiin. Meissä kaikissa kun asuu jonkin sortin maailmanparantaja. Seuraavassa kohteessamme Tarton kaupungin sosiaali- ja terveystoimen johtajat kertoivat meille hallinnon kokoonpanosta ja eri sektoreiden palveluista. Kaiken tiedon päälle saimme lisäksi kahvia ja hyvää juustokakkua.

Tartto2

Toisena matkapäivänä suuntasimme Johannes Mihkelson instituuttiin, missä saimme taas sydämellisen vastaanoton. Työntekijät kertoivat elävästi (tulkin välityksellä) omasta työskentelymallistaan CARe:sta (Comperehensive approach of rehabilitation) pitkäaikaistyöttömien, vankilasta vapautuvien sekä pakolaisten kanssa. Malli rakentuu käytännön taitojen ja sisäisen kasvun tukijaloille, ja asiakkaille tarjotaan sekä ryhmäkursseja että yksilöllistä ohjausta. Mallissa korostuu voimavarakeskeisyys ja ratkaisukeskeiset toimintamallit ja se muistuttaa paljon motivoivan haastattelun menetelmää.

Pakolaisten auttamiseksi Virossa on päätetty turvata jokaiselle asunto sekä tukihenkilö. Tukihenkilöiden hankkimisessa instituutti on auttanut rekrytoimalla ja kouluttamalla heitä. Tukihenkilö on varmasti ollut oikea askel oikeaan suuntaan, mutta niin kuin ohjelmasta vastaava henkilö itsekin totesi, ulkomaalaisten kotouttaminen vaatii lisäksi myös yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia suhteita: ”ei riitä, että naapuri sanoo kerran päivässä päivää”.

Pakolaisia on Virossa hyvin vähän, vain 206 ihmistä vuosina 2016 – 2018, ja monet jatkavat matkaansa johonkin toiseen maahan. Johannes Mihkelson instituuttia ja sen toimintaa rahoitetaan erilaisin lahjoitusvaroin; he mainostivat itseään innovaatiokeskuksena, josta työvoimatoimistot voisivat myös hakea inspiraatiota oman toimintansa kehittämiseen, miksei siis Vantaan perhepalvelutkin.

Tartto3

Viimeinen kohteemme oli Maarjamaa Hariduskolleegium, joka on 12-17 -vuotiaille kohdennettu koulukoti ja laitos niille nuorille, joille mikään muu tukimuoto ei sovellu, eräänlainen päätepysäkki. Koulukodissa nuorelle asetetaan hyvin selkeät ja päivästä toiseen samanlaisena toistuvat rutiinit, mikä luo turvallisuutta ja opettaa nuorelle elämänhallinnan taitoja. Tavoitteena on saada nuoren elämä kääntymään parempaan suuntaan ja välttämään vankila – tästä olisi mielenkiintoista nähdä tutkimustuloksia, kuinka vaikuttavaa hoito on sekä miten nuoret itse kokevat siellä asumisen. Paikka muistutti ulkoisesti vankilaa suljettuine portteineen ja ovineen, missä nuoret liikkuivat ohjatusti asuntolasta koululuokkiin ja koululuokista takaisin asuntolaan tai omaan harrastukseensa.

Keskuksessa oli järjestetty monipuolista kuntoutusta ja jokaisen nuoren ympärille oli koottu oma tiimi ja omatyöntekijänä toimi sosiaalikasvattaja. Tarjolla oli erilaisia terapioita sekä monipuolisesti erilaisia toiminnan muotoja, kuten käsitöitä, puutöitä, taidetta, liikuntaa jne. Koulukodin johtaja kertoi, että heille tullaan aina oikeuden päätöksellä ja nuori asuu laitoksessa keskimäärin vuoden. Nuoret tulevat hyvin erilaista taustoista ja joillain ei ole vanhempia ollenkaan. Saimme kuvan, että nuoret ovat hyvin vaikeahoitoisia ja laitoksessa hoidetaan myös älyllisesti kehitysvammaisia omalla osastollaan. Laitoksen johtaja oli erittäin ystävällinen ja kierrätti meitä ympäri laitosta ja saimme kotiin vietäväksi itsetehdyn puisen naulakon ja kulhon. Lämmin kiitos!

Tartto4

Oivallusosallistujien puolesta: Pia, Leena ja Hanna

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s