ASUMISEN SOSIAALIPALVELUIHIN, SOSIAALIOHJAUKSEEN JA OSMANKÄÄMINTIEN ASUMISYKSIKKÖÖN 21.1.2020 TEHDYN TUTUSTUMISKÄYNNIN HERÄTTÄMIÄ AJATUKSIA

Kiinnostus päästä tutustumaan Vantaan kaupungin työikäisten asumisen erityispalveluihin syntyi nykyisen tutkimukseni myötä. Työskentelen parhaillaan tutkijatohtorina Jyväskylän yliopiston sosiaalityön yksikössä Suomen Akatemian rahoittamassa Transforming welfare service system from the standpoint of women in vulnerable life situations -hankkeessa. Hankkeessa siis tarkastellaan haavoittavissa elämäntilantilanteissa olevia naisia hyvinvointipalvelujärjestelmän muutoksessa. Oman osahankkeeni kohderyhmänä ovat rikostaustaiset naiset. Tämä itselleni tärkeä ryhmä on valikoitunut tutkimuskohteeksi aikoinaan Kriminaalihuoltolaitoksella Jyväskylässä syntyneen kiinnostuksen vuoksi ja tiivistyi maaliskuussa 2019 väitöskirjani Rikoksista tuomitut naiset: Yhteiskunnasta erottaminen ja takaisinliittymisen mahdollisuudet (http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7685-9) tarkastustilaisuuteen.

Väitöstutkimuksessani jaoin onnistuneen vapautumisprosessin kahteen käsitteeseen: takaisinliittymiseen ja -liittämiseen. Takaisinliittyminen käsittää vapautuvan oman toiminnan, tavoitteet sekä motivaation niiden saavuttamiseksi. Takaisinliittäminen puolestaan käsittää ympäröivän yhteiskunnan eli viranomaisten ja kanssaihmisten toiminnan vapautuvan kanssa sekä palveluiden muodostumiseen vaikuttavan ilmapiirin. Hankkeessa tarkastelen erityisesti takaisinliittämiseen vaikuttavia tekijöitä. Olen havainnut takaisinliittämisessä olevan esteitä yksittäisen viranomaisen asenteista aina siihen, kuinka palvelut kunnissa on järjestetty ja resurssoitu. Usein vankilasta vapautuvien palveluiden ja tuen tarpeet saattavat vaikuttaa laajoilta ja vaikeasti toteutettavilta. Kyse saattaa olla vuosien varrella ja jopa lapsuudesta alkaneesta haasteiden, epäonnistumisten ja väärien valintojen kasaantumisesta. Vuosia jatkunutta syrjäytymisen kierrettä ei saa katkaistua hetkessä, mutta se ei myöskään saa olla syy olla tarjoamatta tukea ja palveluita. Yhdelläkään haastattelemallani naisella ei ole ollut tavoitteena tulla päihderiippuvaiseksi, joutua vankilaan, olla asunnoton tai maksuhäiriöinen tai vaikkapa se, että lapset on huostaanotettu. Rikos- ja päihdetaustaisilla naisilla on usein taustallaan monenlaista hyväksikäyttöä ja hylkäämisen kokemuksia, joista voit lukea esimerkiksi täältä: https://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste42019/paihteetjanaiserityisyys.html.    

Erityisesti minua on kiinnostanut se, kuinka rikostaustaiset naiset tulevat kohdatuksi palvelujärjestelmässä ja, kuinka sosiaalipalvelut nivoutuvat yhteen vankilasta vapautumisen kanssa. Tämä yhteennivoutuminen ja siinä havaitsemani haasteet saivat minut hakeutumaan Vantaalle, sillä olin naisia ja heidän parissaan työskenteleviä ammattilaisia haastatellessani ja muissa yhteyksissä kuullut Vantaan mallin toimivuudesta. Vantaa on Suomen kunnista ainoa, jossa järjestetään vankisosiaalityötä. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteen yksikköön on keskittynyt erityisosaamista, jolla voidaan tukea vapautuvaa. Koska vankilatausta ei välttämättä ole kaikkea selittävä tekijä tai tule sosiaalipalveluissa välttämättä näkyväksi, tulisi tätä osaamista toki olla kaikissa yksiköissä. Vankisosiaalityössä eivät asiakkaina ole kaikki Vantaalle vapautuvat, vaan ne yli kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukselta vapautuneet, joilla on motivaatiota vastaanottaa heille tarjottua palvelua. Vankisosiaalityön palveluihin tulevien kanssa työskentely aloitetaan jo vankeusaikana. Juuri yhteistyön varhainen käynnistyminen, sosiaalityöntekijän tapaaminen ja palveluun pääsemisen kynnyksen madaltaminen ovat niitä seikkoja, joiden olen myös omassa tutkimuksessani havainnut auttavan vapautuvaa asiakasta sitoutumaan palveluihin. On kiistaton tosiasia, että monella rikos- ja päihdetaustaisella asiakkaalla on ikäviä kokemuksia viranomaisista. Siksi kynnyksen madalluttaminen ja sosiaalityön vieminen asiakkaan luokse ovat keinoja tuoda asiantuntijapalvelu lähemmäs asiakasta ja mahdollistaa oikea-aikaisten ja -laatuisten palvelujen saaminen. Monenlaisten kynnyksien madaltamisessa myös eri alojen kokemusasiantuntijat ovat oiva yhteistyökumppani ja tulkki viranomaisjargonin ja asiakkaan kokemusmaailman välillä.  

Vankilassa olevista henkilöistä on naisia vuositasolla kahdeksan prosenttia. Naiserityisten palveluiden tarve vapautumisen jälkeen on ilmeinen, mutta niiden järjestämisestä tekee hankalaa naisten vähäinen määrä sekä traumataustan mukanaan tuomat häpeän ja syyllisyyden tunteet, jotka hidastavat naisten kiinnittymistä palveluihin. Rikostaustaisten naisten sijoittuminen hyvinvointipalveluiden katvealueelle on seurausta myös siitä, etteivät naiset välttämättä tule kohdatuksi olemassa olevissa, miesenemmistön tarpeisiin paremmin vastaavissa erityispalveluissa. Naiserityisestä kohtaamisesta on ollut onnistuneita kokemuksia Kriminaalihuollon tukisäätiön Naiset näkyväksi -kehittämishankkeesta (https://www.krits.fi/naiset-nakyviksi/) avulla, jolloin hankkeen laaja-alaista ammatillista ja naiserityistä työskentelytapaa on voitu hyödyntää. Tutustumiskäynnillä yksi keskustelua herättänyt naiserityinen seikka oli parisuhteet ja väkivalta. Rikostaustaisia naisia ja miehiä erottaa selkeimmin parisuhteen seuraukset heidän elämässään. Parisuhde usein suojaa miestä ja tarjoaa hänelle mahdollisuuden päihteettömämpään elämään. Naisilla usein juuri parisuhteen olosuhteet ja erityisesti parisuhdeväkivalta altistavat heitä päihteidenkäyttöön.

Asumisen sosiaalipalveluissa on kyse viimesijaisista palveluista. Vaikka palveluiden voidaan ajatella kohdistuvan pieneen ja marginaaliseen asiakasjoukkoon, tulee myös muistaa heijastusvaikutus. Sillä tarkoitan niitä seurauksia, joita henkilön vankeudella tai asunnottomuudella on hänen lapsilleen, vanhemmilleen, muille omaisilleen sekä ystävilleen. Vuosittain vankiloista vapautuneista joka kolmas on ilman asuntoa (https://www.ara.fi/download/noname/%7B92F73B7B-C89B-47C7-A92D-B250F0340280%7D/144423). Vailla asuntoa elämisen ja yhteiskuntaan takaisinliittymisen edellytykset ovat hyvin minimaaliset. Asuminen ja mahdollisuus siihen saatavaan riittävään tukeen paitsi tarjoavat mahdollisuuden yhteiskuntaan integroitumiselle voivat samalla pitemmällä aikavälillä vähentää rikosseuraamuksiin käytettyjä taloudellisia resursseja. Vuositasolla vuonna 2018 kustannukset suljetussa vankilassa olivat 78080€ ja avovankilassa 54490€ (https://www.rikosseuraamus.fi/material/attachments/rise/risenasiakirjoja/netra-asiakirjat/OPtREfO5X/Rikosseuraamuslaitoksen_tilinpaatos_ja_toimintakertomus_2018.pdf). Oli asiakkaan ensisijainen syy palveluihin hakeutumiseen sitten asunnottomuus, vankilatausta tai mielenterveyden ongelmat, on hänellä haasteita usealla eri osa-alueella. Siksi on tärkeä, että hän saa palveluita, tukea ja kanssakulkemista, joiden myötä hän saa uuden mahdollisuuden. 

Kävellessäni Tikkuraittia pitkin kohti asemaa mielessäni pyöri monenmoisia ajatuksia. Seutu oli tuttua jo viidentoista vuoden takaa VHKK:n ja RSKK:n koulutuksista. Tutustuminen Osmankäämintielle oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kokemus. Se oli myös tietyllä tapaa paluuta sosiaalityön ytimeen; asiakkaan kohtaamiseen, puolesta puhumiseen ja tarvittaessa sellaiseen rettelöintiin, mistä Mikko Mäntysaari puhui Talentia -lehdessä: https://www.talentia-lehti.fi/retteloitsijan-ammatissa/.

Ulla Salovaara
Jyväskylän Yliopiston tutkijatohtori

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s