Poikkeustilanteen vietävänä

Aloitin sosiaalityön harjoitteluni Vantaan Maahanmuuttajapalvelussa maaliskuun puolessa välissä- juuri ennen hallituksen historiallisia linjauksia.

Poikkeuksellinen tilanne on vaikuttanut palvelujen tarjontaan ja näin myös käytännön jaksoni sisältöön. Tämän vuoksi, osana käytännön jaksoon kuuluvaa kehittämistehtävää päätin kysyä sosiaalityöntekijöiltä heidän kokemuksistaan ja näkemyksistään poikkeustilanteesta. Lähetin sosiaalityöntekijöille kysymyksiä tilanteen vaikutuksista erityisesti työtehtäviin ja asiakkaiden tarpeisiin.

Poikkeustilanteella on luonnollisesti ollut vaikutusta asiakkaisiin ja heidän tuen tarpeisiinsa. Monet neuvontapisteet ovat voineet sulkea ovensa tai yhteistyökumppanit rajoittaa palveluntarjontaansa.  Tämä on joissakin tapauksissa tarkoittanut sitä, että tehtävät ovat siirtyneet sosiaalityöntekijöille. Kaikissa vastauksissa mainittiin, että neuvontaa ja ohjausta on ollut normaalia enemmän. Asiakkaat ovat myös olleet huolestuneita tilanteesta ja tämän vuoksi psykososiaalisen tuen tarve on lisääntynyt.

Sosiaalityön tekijöiltä ja ohjaajilta on vaadittu innovatiivisuutta uusien toimintamallien ja ratkaisujen kehittämisessä. Toisaalta voidaan todeta, että sosiaalityön ydintä on ratkaisujen löytäminen ’normaaliolosuhteissakin’.  Minulle tämä on näyttäytynyt työntekijöiden kykynä jatkaa työtä muuttuvien ohjeistusten ja tilanteiden keskellä.

Blogi jatkuu kuvan alla

Puhelintyö on tuonut omat haasteensa asiakastyöhön, sillä ihmisten välinen kommunikointi on muutakin kuin sanoja – se on myös eleitä ja ilmeitä. Asiakkaita voi olla haastavampaa ohjata, kun puhelimen välityksellä asiakkaille ei voi näyttää miten asia hoidetaan. Toisaalta, osa sosiaalityöntekijöistä on huomannut, että joidenkin asiakkaiden kohdalla toimijuus on vahvistunut. On ollut pakko keksiä keino suoriutua itsenäisesti, koska tukea ei välttämättä ole ollut saatavilla yhtä nopeasti tai helposti kuin normaalisti. Monien asiakkaiden kohdalla tämä ei kuitenkaan ole toimiva vaihtoehto.

Tästä voisi päätellä, että vastaavia tilanteita varten on hyvä olla olemassa varasuunnitelma eri toimijoiden kesken, yhteistyön ja palvelujen jatkuvuuden takaamiseksi yhteiskunnallisesta kriisitilanteesta huolimatta.

Etätyössä työn priorisointi ja itseohjautuminen korostuvat myös työntekijöiden kohdalla. Työtä on haastavampaa jaksottaa kotona kuin toimistolla. Sähköinen viestintä on toisaalta tehokasta, toisaalta kiusauksena on monen asian tekeminen saman aikaisesti. Tämä voi vaikuttaa käsissä olevan tehtävän suorittamiseen.

Etätyössä kodin ja työpaikan raja voi hämärtyä. Vastauksista käy ilmi, että yksi etätyön haasteista on töiden sulkeminen pois mielestä päivätöiden päätyttyä. Normaaliolosuhteissa toimiston oven sulkeminen ja kotimatka auttavat konkreettisesti irtautumaan työasioista. Keskusteluissa muutamat työntekijät ovat kertoneet ottaneensa tavaksi mennä kävelylle tai vain hetkeksi ulos raittiiseen ilmaan töiden päätyttyä.

Harjoitteluni lähestyy loppuaan, niin myös poikkeustilanteesta johtuvat tiukimmat linjaukset.
Vaikka etätyöhön on sopeuduttu, on korona-kevät muistuttanut monia työyhteisön tärkeydestä. Kuulumistenvaihdot taukotilassa, tutut kasvot käytävillä ja asioiden purku kasvotusten kollegojen kanssa on monelle tärkeä osa arkea.

Mira Ylinampa
Sosiaalityön opiskelija 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s