Asiakkaan ääni kuuluviin rakenteellisen sosiaalityön keinoin -blogisarja osa 2: Yhteisön tuella eteenpäin asumispalveluista

Toni päätyi vuonna 2018 asunnottomana päihdehoitolaitokseen katkon kautta. Laitoksessa päihdeongelman lisäksi paneuduttiin selvittämään Tonin elämää kokonaisvaltaisesti ja lähdettiin suunnittelemaan asumista kuntoutusjakson jälkeen. Tonin asiakkuus Asunnottomien sosiaalityössä alkoi. Tonia tuettiin saamaan ”elämän peruskulmakivet kuntoon, joista asuminen oli ykkösenä”. Toni kuvasi, miten ”kadulta vaikea raitistua” ja siksi asumisasioiden selvittäminen oli keskiössä. Toni kertoi saaneensa tukea omalta työntekijältä pohtiessaan alkuun sopivaa asumismuotoa. Tonin elämänhallintataidoissa oli hänen kertomansa mukaan vielä opettelua ennen kuin pystyisi asumaan itsenäisesti. Toni itse toivoi täysin päihteetöntä asumista, koska raittiudesta oli pidettävä kiinni ja rakentaa arkea sen ympärille.

Kuva: Pertti Raami/Vantaan kaupunki

Toni muutti yhteisömuotoiseen päihteettömään asumiseen toukokuussa 2018. Yhteisössä Tonia tuki sosiaalinen verkosto, viranomaisasiointiapu sekä apu omien asioiden organismoiseen. Asumistaitojen vahvistamiseen sai myös apua. ”Tsemppaaminen” tuki Tonia paljon ja itseluottamus kasvoi päivä päivältä. Pitkältä ajalta tottunut ”ryssimään” omat asiansa ja sen sijaan sai yhteisössä positiivista kannustusta omien asioiden hoitamiseen. Toni koki yhteisömuotoisen päihteettömän asumisen omalla kohdallaan toimivana asumismuotona. Toni nosti esiin, että ”heimoutuminen”, eli halu ryhmäytyä päihteitä käyttäviin ihmisiin, jotka haluavat elää elämää elämisen vuoksi on keskiössä. Toni korosti, että yhteisömuotoinen asuminen toimii, jos kaikkien arvomaailma sivuuttaa edes osittain toisia -muuten ei toimi ja yhteisö alkaa riitelemään, jos esimerkiksi päihteet tulevat kuvioihin yhdellä tai useammalla asiakkaalle. Toni totesi, että kokemansa mukaan arvomaailmat eivät kohtaa niiden asukkaiden kohdalla, jotka eivät käytä tai käyttävät päihteitä.

Toni muutti pois yhteisöstä helmikuussa 2020 ehdittyään asua siellä melkein 2 vuotta. Toni irtisanoi sopimuksensa yllättäen ja ilmoitti omalle sosiaalityöntekijälle, ettei jatka enää asumista yhteisöstä. Yksikössä päihteitä käyttävät asukkaat sekä heidän seuransa iltaisin ja yöaikaan kuormittavat Tonia. Tonilla oli turvaton olo ja hukassa oleva fiilis. Toni otti asian puheeksi yhteisössä ohjaajien kanssa, mutta Toni ei saanut tilanteeseen kaipaamaansa muutosta ja Toni koki, että ainoa vaihtoehto oli irtisanoa asunto. Toni valitsi yhteisön päihteettömän ympäristön vuoksi, mutta Toni kokee, ettei ympäristö ole tai tue enää päihteettömyyttä. Toni kertoi, että pääsyynä poismuutolle oli ympärillä oleva päihteiden käyttö. Toni kokee, että ”striktisti” päihteettömiä asumisyksiköitä tarvitaan lisää. Toni tiedostaa, että yksilön kannalta on ikävää, jos asuminen päättyy päihteiden käytön vuoksi, mutta yhden käyttö ei ole vain yksilön asia vaan vaikutus on koko yhteisöön, johon kukin on sitoutunut muuttaessaan sinne.

Toni kertoi, että ennen poismuuttoa arki pyöri ja asiat olivat ”paremmin kuin tuetussa asumisessa voi olla”. Toni sen sijaan totesi, että arki olisi voinut lähteä luisumaan, jos olisi jatkanut asumista yhteisössä. Toni kertoi, että olisi voinut muuttaa yhteisöstä aiemminkin pois, mutta muutos jännitti. Kun pohja oli tarpeeksi rakennettu, muutto oli ajankohtainen. Toni kertoi saaneensa riittävän tuen irtisanottuaan oman vuokrasopimuksen: omaohjaaja tuli mukaan hoitamaan asioita, otti asiakkaalta saaman palautteen vastaan ja teki asian eteen mitä pystyivät omilla valtuuksillaan. Toni kertoi, ettei välttämättä hetkessä osannut arvostaa saamaansa tukea, mutta jälkeenpäin ajateltuna Toni kertoi saaneensa riittävästi tukea poismuutossa yhteisöstä. ”Paremmin ei mua olisi voitu tukea”.

Toni kuvasi, että hänen koko elämä on muuttanut täysin asuttuaan tuetussa asumisessa. Toni kertoi, että täysivaltainen elämänmuutos on tapahtunut. Toni kertoi, että tuetun asumisen palvelun ja tuen lisäksi Toni on tehnyt paljon itse töitä ja muutos on ennen kaikkea lähtenyt itsestä. Toni kertoi, että peräksi antamaton halu tehdä muutos omien asioiden eteen on ollut avainasemassa. ”Elämänmuutosta ei lähestulkoon pysty kukaan tekemään ilman tukea tai edes tieto siitä, että on tukiverkko”.  Toni kuvasi, että oman muutostyön keskiössä on ollut tärkeää ymmärtää ja ”uskaltaa tehdä muutoksen tuella.” Toni muistutti, että ”muutos voi olla traumaattinenkin kokemus, koska kaikki pitää muuttaa” ja kuntoutujan näkökulmasta mikään ei ole kuten ennen. Toni kertoi, että hänellä oli kaikki omat voimavarat käytössä tehdessään omaa muutostyötään.  Tämän lisäksi Toni saanut tarvitsemansa viranomaistuen rinnalle.

Tonilla oli asumispalveluiden kehittämiseen liittyen palautetta ja kehittämisideoita, mutta sen lisäksi myös sosiaalitoimen palveluihin liittyviä ideoita. Toni toi vahvasti esiin, että asiakkaita voidaan tukea, mutta sosiaalityöntekijät tai -ohjaajat eivät voida tehdä puolesta tai kannatella loputtomiin. Toni kuvasi omakohtaisilla kokemuksilla ”päihdekuntoutuja käyttää kaiken palvelun hyödyksi ja heittäytyy avuttomaksi”. Tonin mielestä avuntarve ihmisillä on erilainen tarpeiltaan ja kestoltaan, mutta jossain vaiheessa tukea tulee vähentää, koska henkilö ei voi aina tukeutua muihin, vaan tulee itsenäisesti pärjätä ja hoitaa asioitaan oma-aloitteisesti. Tonin mielestä työntekijöiden tulisi antaa vastuuta asiakkaille silloin kun se on oikea-aikaista ja asiakkaalla on riittävä toimintakyky kantamaan vastuu. Toni kuvasi, että ”valmentaminen hiljalleen” on kaikista toimivinta ja työntekijän tulee pitää aina tavoite, eli ”punainen lanka” mielessä ja tukea myös asiakasta muistamaan se. Toni toi esiin, että työntekijöillä varmana isona haasteena nähdä ketkä ihmiset ovat muutoshalukkaita. Toni kertoi, että on toiminut vertaisohjaajana päihdekuntoutuksessa ja hänen mielestään vertaistuki/kokemusasiantuntijuus olisi hyvä saada laajemmin käyttöön palveluissa. Tonin oma luottamus ammattilaisiin on rakentunut vuosien mittaan ja siihen Toni on itse saanut tukea vertaisilta. Vertaisten/kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen yhteistyössä ammattilaisten kanssa helpottaisi yhteistyötä asiakkaiden ja ammattilaisten välillä. Toni myös kertoi, että toivoo ”lisää tällaisia” eli asiakkaiden kokemuksia olisi tärkeä säännöllisin väliajoin tuoda esiin työtä tekeville viranomaisille. Lisäksi Tonin kokemuksen mukaan pidemmät laitospäihdekuntoutusjaksot olisivat tärkeitä: asuminen päihteettä lähtee paremmin käyntiin, jos kuntoutuja on saanut 4 kuukauden jakson verrattuna yleiseen kuukauden kuntoutusjaksoon.  Toni kuvasi, että henkilöllä voi asiat olla ”lapsen kengissä” kuukauden kuntoutusjakson jälkeen ja pidemmällä kuntoutusjaksolla luodaan parempi pohja sitoutua elämänmuutokseen.

Haastattelijana ja kirjoittajana sosiaalityöntekijä Anna Roth

Haastateltavan nimi muutettu yksityisyyden säilyttämiseksi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s