Asunto ensin -blogisarja, osa 1/4: Koti vai asunto?

Kuva: Vantaan kaupungin kuvapankki/ Tuukka Mielonen

Vantaan kaupungin asumispalveluissa toiminnan tavoitteena on asunnottomuuden poistaminen. Asumissosiaalisessa työssä on laajasti käytössä Asunto ensin -malli, jossa asunnon ajatellaan olevan kaiken hyvinvoinnin perustana. Vasta asunnon varmistamisen jälkeen voidaan pohtia muita tuen tarpeita, jos niitä on.

Käytännössä Asunto ensin -mallin noudattaminen asumispalveluissa on kuitenkin hieman monimutkaisempaa. Asumispalveluiden kautta on saatavilla vain tuetun asumisen eri muotoja. Tarjolla ei siis ole pelkästään asuntoja, vaan asunto ja tukikäynnit tulevat samassa paketissa. Osa tarjolla olevista vaihtoehdoista on lisäksi sellaisia, että asuminen on yhteisömuotoista, eikä asiakkaalla ole varsinaisesti asuntoa, vaan esimerkiksi oma huone käytettävissään. Vuokrasopimukset ovat lähes kaikissa asumispaikoissa määräaikaisia.

Edellä mainituista seikoista seuraa se, että asunto tai asumispaikka ei aina asiakkaasta tunnu kodilta. Kodittomuuden ja asunnottomuuden käsitteiden eroja on tarkasteltu asunnottomuutta koskevassa kirjallisuudessa. Muun muassa Riitta Granfelt on pohtinut asunnottomuuden ja kodittomuuden eroa siten, että asumispalveluissa asuvaltakin voi puuttua kodin tuntu, vaikka asunto olisikin (Granfelt 1998, 103). Kodittomuus määrittyy kirjallisuudessa siis laajemmaksi käsitteeksi kuin asunnottomuus. Ilkka Taipaleen mukaan koditon on sellainen henkilö, jolla ei ole juuria tai tiettyä elämänpiiriä. Asunnoton on taas henkilö, jolla ei ole asuntoa. (Taipale 1982, 47-49.) Suomessa käytetään asunnottomuuden käsitettä, kun taas muissa Pohjoismaissa on käytössä kodittomuuden käsite. Kun kodittomuus määrittyy Taipaleen ja Granfeltin jaottelujen tavoin laajemmaksi kuin asunnottomuus, jää monet kodittomuuteen liittyvistä asioista huomioimatta. Asunnottomuuskeskusteluun kaivataankin Suomessa uudenlaista käsitteiden määrittelyä tai kokonaan uusien käsitteiden käyttöönottoa. (Kärkkäinen 2005, 293-318.)  

Asunto ei siis automaattisesti aina tunnu kodilta. Asunto ensin -mallin tärkeimpiä periaatteita on henkilön valinnanvapauden ja vaikutusmahdollisuuksien kunnioittaminen (asuntoensin.fi-sivusto). Valinnanvapaus ja vaikutusmahdollisuudet tarkoittavat nimensä mukaisesti sitä, että henkilö voi päättää itseensä liittyvistä asioista. Jos asunto on jatkuvasti määräaikaisella vuokrasopimuksella, ei hallinnan tunnetta välttämättä synny. Tällöin asuntoon ei välttämättä muodostu samanlaista tunnesidettä kuin silloin, kun tietää, että asunnosta ei tarvitse muuttaa pois. Toisaalta, jos asunnossa tai asumispaikassa on jatkuvasti paikalla henkilökuntaa tai jos asuminen on yhteisöllistä, ovat mahdollisuudet määrittää elinympäristössä tapahtuvia asioita rajallisemmat kuin yksinasuvalla henkilöllä, joka asuu ns. tavallisessa vuokra-asunnossa.

Asumiseen voi liittyä myös yhteisön sääntöjä, joihin yhteisössä asuvien täytyy kaikkien sitoutua. Vaikka yhteisön säännöt tukisivat henkilön hyvinvointia, voi sääntöihin sitoutumisen vaatiminen lisätä tunnetta hallinnan puutteesta. Asumiseen liittyy tällöin jatkuvaa ulkopuolista kontrollia, ja sääntöihin sitoutumatta jättäminen voi pahimmillaan johtaa siihen, että asumista ei jatketa määräaikaisen vuokrasopimuksen päättyessä.

Asumispalveluissa olisi siis syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että asiakas kokee asuinympäristönsä kodiksi, eikä ensisijaisesti tukimuodoksi, kontrollimuodoksi, pelkäksi asunnoksi tai huoneeksi. Palvelujen tulisi perustua vapaaehtoisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen, kuten Asunto ensin -mallissa edellytetäänkin.

Tekstin on kirjoittanut Salla Laisi, joka työskentelee Vantaan kaupungilla asumisen sosiaalityössä sosiaalityöntekijän sijaisena ja tekee parhaillaan maisterintutkielmaa aihepiiriin liittyen

Asunto ensin – blogisarja on Asumisen sosiaalityön ja Asunnottomuuden ehkäisyhankkeen yhteinen kirjoitussarja.   

Lähteet:

asuntoensin.fi -verkkosivut. (Käyty 30.4.2021)
https://asuntoensin.fi/tietoa/asunto-ensin/ 

Granfelt, Riitta. (1998). Kertomuksia naisten kodittomuudesta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kärkkäinen, Sirkka-Liisa. (2005). Minne häviää asunnoton mielenterveysongelmainen? Teoksessa Hänninen, Sakari; Karjalainen, Jouko & Lahti, Tuukka. (toim.) Toinen tieto: Kirjoituksia huono-osaisuuden tunnistamisesta. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.

Taipale, Ilkka. (1982). Asunnottomuus ja alkoholi. Sosiaalilääketieteellinen tutkimus Helsingistä 1937–1977. Alkoholitutkimussäätiön julkaisuja n:o 32. Helsinki: Alkoholitutkimussäätiö.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s